Käsi pystyyn virheen merkiksi!

Meillä täällä Välkkysten toimistolla nousee lähes päivittäin käsi pystyyn virheen merkiksi. Ja se on täysin hyväksyttyä! Virheiden tekemisestä ei rangaista, vaan niihin suhtaudutaan osana normaalia arkea, aika usein jopa huumorin kautta. 

Miltä sinusta tuntuu, kun huomaat tehneesi virheen? Ärsyttääkö, hävettääkö vai pystytkö suhtautumaan siihen rakentavasti – oppien ja jatkossa taas muistat keskittyä paremmin? Jokainen meistä tekee inhimillisiä virheitä, ja se on täysin luonnollista.

Nykyinen työelämä kuitenkin altistaa virheille yhä enemmän. Työ on hektistä, järjestelmät piippaavat, viestintäkanavia on loputtomasti ja keskittyminen pirstoutuu. Tämä jatkuva kuormitus tekee työstä vaativampaa ja lisää inhimillisen erehdyksen mahdollisuutta. Myös epäselvä viestintä tai väärinymmärrykset voivat johtaa virheisiin. Siksi selkeä viestintä on yksi työelämän tärkeimmistä taidoista.

Meillä rekrytointiprosessissa kysytään haastattelussa työnhakijalta: “Kerro esimerkki epäonnistumisestasi – mikä se oli, miten korjasit tilanteen ja mitä opit?” Ennen kysymystä sanon aina, että me kaikki teemme virheitä, itsekin lähes päivittäin. Kun kerron sen ääneen uskon, että hakijan on helpompi olla rehellinen ja kertoa omista kokemuksistaan. Jos joku sanoo, ettei ole koskaan tehnyt virhettä, sitä on vaikea uskoa. On ollutkin hienoa huomata, miten avoimesti monet kertovat virheistään ja siitä, miten he ovat toimineet tilanteessa ja mitä ovat siitä oppineet.

Tärkeintä on mielestäni se, että virheen sattuessa nostetaan käsi pystyyn, myönnetään tilanne ja korjataan se parhaalla mahdollisella tavalla. Tottakai virhe harmittaa – mutta vielä enemmän harmittaa, jos virhe jäisi piiloon. Meillä Välkkysillä onneksi saa ja jopa kuuluu tehdä virheitä. Se hyväksytään aidosti, ja virheen tehnyttä autetaan, ei arvostella.

Olisi tärkeää, että kaikissa työyhteisöissä virheiden tekeminen olisi inhimillistä ja hyväksyttävää. Jos työntekijä pelkää virheitä, uskaltaako hän enää heittäytyä täysillä tai luottaa itseensä? Pelko virheestä voi haastaa rohkeutta, luovuutta ja oppimista.

Toivon, että tulevaisuuden työyhteisöt – etenkin ne, joihin nuoret astuvat – rakentuvat ilmapiiristä, jossa virheiden tekeminen on sallittua. Me olemme kaikki ihmisiä, ja useimmiten teemme parhaamme. Virhe ei määritä työntekijän arvoa, vaan se, miten tilanteeseen suhtautuu ja mitä siitä oppii.