Valoa kohti – miksi marraskuun pimeys ei olekaan niin loputon kuin luulemme

Marraskuun hämärä tuntuu ainakin itsestäni välillä loputtomalta etenkin kuun loppupuolella, ja toisilla meistä mieli painuu samaan sävyyn kuin taivas. Mutta vaikka pimeys ympäröi, on valo jo matkalla takaisin sekä luonnossa että elämässä! Päivä alkaakin pidetä ennen kuin huomaammekaan! Samoin elämässä yleensä; vaikeammatkin ajat kääntyvät vielä varmasti paremmiksi.

Kun valo katoaa hetkeksi

Marraskuussa heräämme pimeään ja palaamme kotiin pimeässä. Ikkunoista heijastuu välillä oma väsynyt hahmo, ja ulkona vallitsee pehmeänharmaa hiljaisuus (suomalaisittain lonkerokeli). Tämä on aikaa, jolloin moni meistä tuntee olonsa vähän sameaksi; ei oikein pirteäksi, mutta ei täysin alakuloiseksikaan.

Silti kaiken sen hämäryyden keskellä tapahtuu jotain kaunista, jos pysähdymme katsomaan. Luonto lepää. Ihminenkin saa levätä. Ja vaikka emme sitä joka päivä huomaa, aurinko ei ole kokonaan kadonnut, se vain kerää voimia palatakseen!

Päivä pitenee jo ennen joulua

Yksi pieni, mutta lohdullinen tosiasia: päivä alkaa pidetä jo joulun alla. Pimein aika Suomessa kestää lopulta yllättävän lyhyen hetken.
Etelässä auringonvaloa on joulukuun lopulla vain noin viisi–kuusi tuntia päivässä, ja pimeimmillään eletään marraskuun lopusta tammikuun alkuun. Siis vain noin nelisen viikkoa!

Keski-Suomessa hämärä aika venyy hieman pidemmäksi, noin viiden–kuuden viikon mittaiseksi, ja pohjoisimmassa Lapissa koetaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan lähes 50 päivän ajan.

Silti jo talvipäivänseisauksesta alkaen (noin 21. joulukuuta) valo alkaa palata. Aluksi vain minuutti tai pari päivässä, mutta tammikuun lopulla päivän pituus on kasvanut jo yli tunnilla.

Toisin sanoen: pimein aika kestää vain hetken, ja valoa kohti kuljetaan jo ennen joulua.

Työelämässäkin tulee valoisampi aika

Samaa toivoa voi soveltaa myös siihen pimeyteen, jota moni tällä hetkellä kokee työn ja toimeentulon suhteen. Työmarkkinat ovat olleet pitkään epävarmat, ja monella on tunne, että tulevaisuus on hämärän peitossa. Ehkä oma työpaikka on muuttunut, ehkä joku etsii uutta suuntaa tai miettii, mihin kaikkeen oma osaaminen vielä voisi taipua.

On kuitenkin tärkeää muistaa: mikään pysähtyneisyys ei ole pysyvää. Taloudet elpyvät, uudet alat kasvavat, ja työelämä löytää aina uusia muotoja. Vaikeat ajat pakottavat meidät usein katsomaan asioita eri näkökulmista, ja juuri silloin syntyy jotakin uutta. Ehkä seuraava ovi onkin jo raollaan, vaikka emme vielä näe sen takaa tulevaa valoa.

Jos jokin aika on opettanut suomalaisille sitkeyttä ja luottamusta tulevaan, se on juuri tämä: kyky kulkea pimeän läpi tietäen, että kevät tulee aina.

Valo palaa aina

Kun seisomme keskellä marraskuun pimeyttä, on helppo unohtaa, että valo on jo tulossa.
Luonto tietää sen, vaikka me emme sitä muistaisikaan. Samalla tavoin elämässäkin tapahtuu liikettä silloinkin, kun kaikki tuntuu pysähtyneeltä.

Pimeys voi olla myös valmistautumisen aikaa; hetki, jolloin me keräämme voimia seuraavaa vaihetta varten. Ja kun valo vihdoin palaa, sen kirkkaus tuntuu aina vähän ihmeeltä.

Joten jos nyt tuntuu, että kaikki on hämärää, niin muista: olemme jo matkalla valoa kohti!