Elämä on keskeneräinen

Meille opetetaan jo varhain, että elämän pitäisi jossain vaiheessa olla valmis. Että pitäisi tietää kuka on, mitä haluaa ja mihin on menossa. Että ura rakentuu loogisina askelina ja että jokaisella vaiheella on selkeä tarkoitus.

Todellisuudessa harva meistä kokee näin. Elämä ei etene suoraviivaisesti, vaan mutkitellen, pysähdellen ja välillä suuntaa vaihtaen. Juuri niin keskeneräisiä me ihmiset olemme, myös työelämässä.

Rekrytointityössä tämä keskeneräisyys näkyy joka päivä. Kohtaamme ihmisiä, jotka pohtivat, ovatko he vielä tarpeeksi. Tarpeeksi kokeneita, tarpeeksi varmoja, tarpeeksi oikeanlaisia seuraavaan rooliin. Usein kysymys ei kuitenkaan ole osaamisen puutteesta, vaan siitä, että työelämä on opettanut meidät vertaamaan itseämme valmiisiin ihannekuviin.

Silti todellisuus on toinen. Harva on koskaan täysin valmis. Usein ne ihmiset, jotka tekevät työssään merkittävää jälkeä, eivät ole niitä, joilla on virheetön CV, vaan niitä, joilla on uteliaisuutta, kykyä oppia ja halua kasvaa. Valmius on hetkellinen tila, mutta oppimishalu kantaa pitkälle.

Rekrytointi mielletään yhä usein täsmäosumaksi: oikea ihminen oikeaan rooliin oikealla hetkellä. Mutta elämä ei toimi niin, eikä ihmisetkään. Yhä useammin onnistunut rekrytointi tarkoittaa yhteistä suuntaa, ei täydellistä lähtötilannetta. Se tarkoittaa sitä, että nähdään ihminen kokonaisuutena, ei vain tittelinä tai listana saavutuksia.

Myös yritykset itse ovat jatkuvasti keskeneräisiä. Strategiat elävät, tiimit muuttuvat ja roolit muovautuvat ajan myötä. Harva organisaatio tietää tarkalleen, miltä se näyttää viiden vuoden päästä. Siksi rekrytoinnissa ei ole kyse vain tämän hetken tarpeesta, vaan kyvystä kasvaa yhdessä. Kun keskeneräinen ihminen ja keskeneräinen yritys kohtaavat oikealla tavalla, syntyy usein jotain kestävää.

CV kertoo siitä, missä olet ollut. Se ei kerro, mitä olet oppinut matkan varrella tai mihin olet matkalla seuraavaksi. Kun uskallamme hyväksyä keskeneräisyyden itsessämme, toisissa ja työelämässä, syntyy tilaa rehellisemmille kohtaamisille. Sellaisille, joissa ei tarvitse esittää valmista versiota itsestään.

Elämä on keskeneräinen. Me olemme keskeneräisiä. Ja ehkä juuri siksi työelämässäkin on tilaa oppia, kasvaa ja muuttaa suuntaa. Rekrytoinnin tärkein kysymys ei ehkä olekaan, oletko valmis, vaan mihin suuntaan olet matkalla.