Urheilu valmisti minua työelämään – enemmän kuin arvasinkaan

Liikunta ja urheilu ovat olleet osa elämääni niin kauan kuin muistan. Lapsena rakastin liikkua ja juosta erilaisten pallojen perässä, ja into vei minut kilpaurheilun pariin – aina SM-tasolta kansainvälisille kentille saakka. Yhteensä noin 15 vuoden kilpaurheilu-ura jätti minuun syvän jäljen, joka ei rajoitu vain urheiluun, vaan kulkee vahvasti mukanani myös työelämässä.

Tämä tekstin ei ole tarkoitus olla ylistyslaulu huippu-urheilulle tai väite siitä, että aina kannattaa palkata kilpaurheilija. Haluan ennemmin jakaa sen, miten urheilutausta on muovannut minua ihmisenä ja työntekijänä – ja miten uskon, että liikunnan harrastaminen lapsesta asti antaa kenelle tahansa arvokkaita eväitä elämään ja työuralle.

Yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, miten tavoitteiden eteen tehdään töitä – pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. Jo nuorena opin, että mitään ei tule ilmaiseksi. Tavoitteet saavutetaan vain tekemällä töitä myös silloin, kun ei huvita tai kun matkalla tulee vastoinkäymisiä. Tämä sinnikkyys ja päämäärätietoisuus ovat kantaneet minua eteenpäin myös työelämässä. On helpompi kohdata haasteita, kun luottaa itseensä ja tietää, että vaikeuksien jälkeen voi aina yrittää uudelleen.

Toinen tärkeä opetus on tullut joukkueurheilun kautta. Se on ollut minulle elämänmittainen oppikoulu ihmissuhteista ja yhteistyöstä. Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen, vuorovaikutus, kuunteleminen ja vastuun jakaminen ovat taitoja, joita opin joukkueurheilun parissa – mutta joita tarvitaan joka päivä myös työyhteisössä. Uskon, että parhaat tiimit rakentuvat juuri moninaisuudesta ja siitä, että jokaisen vahvuus pääsee esiin.

Urheilu-urani kautta olen myös oppinut suunnittelemaan, aikatauluttamaan ja organisoimaan asioita tehokkaasti. Tällaiset taidot ovat siirtyneet työelämään melkein huomaamatta. Tykkään pitää langat käsissäni ja varmistaa, että kokonaisuudet pysyvät hallinnassa. Lisäksi urheilun kautta kehittynyt paineensietokyky auttaa minua toimimaan rauhallisesti myös kiireessä ja vaativissa tilanteissa.

Vaikka varsinainen kilpaura on takana, liikunta on edelleen tärkeä osa arkeani. Se auttaa palautumaan, pysymään energisenä ja huolehtimaan jaksamisesta. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen onkin yksi tärkeimmistä taidoista työelämässä – ja sen opin urheilun kautta jo nuoruudessa.

Lopuksi haluan painottaa, että työelämätaitoja ei synny ainoastaan kilpaurheilussa. Lapsena tai nuorena urheilun parissa oleminen – oli se sitten leikkimielistä, harrastuspohjaista tai tavoitteellista – tarjoaa arvokkaita kokemuksia ja valmiuksia, joita ei opi pelkästään koulun penkillä. Yhteishenki, pettymyksistä nouseminen ja onnistumisen ilo muovaavat luonnetta ja valmistavat elämän eri vaiheisiin.

Olipa tausta sitten kansainvälisissä kilpailuissa tai lähikentän junioritreeneissä, uskon että urheilu kasvattaa meistä ihmisiä, jotka osaavat tehdä yhteistyötä, sietää painetta ja toimia tavoitteellisesti – ja juuri näitä taitoja työelämä kaipaa nyt ja tulevaisuudessa.