Rekrytointipäätösten tekeminen on vaikeampaa kuin vuosiin?

Viime vuosina yritykset ovat eläneet kahden täysin erilaisen todellisuuden välissä. Toisaalta puhutaan kasvusta, osaajapulasta ja kilpailusta parhaista tekijöistä. Toisaalta lähes jokaisessa johtoryhmässä keskustellaan tällä hetkellä samoista asioista: epävarmasta markkinasta, kustannuspaineista ja siitä, riittävätkö työt vielä puolen vuoden päästä nykyiselle henkilöstölle.

Tämä näkyy suoraan rekrytoinneissa. Monessa yrityksessä rekrytointitarve on todellinen, mutta päätöksenteko hidastuu silti. Roolit jäävät auki viikoiksi tai kuukausiksi, prosessit venyvät ja lopullisia päätöksiä siirretään eteenpäin. Kyse ei useinkaan ole siitä, etteikö osaajaa tarvittaisi. Useimmiten taustalla on epävarmuus tulevasta. Juuri nyt epävarmuus ohjaa työelämää enemmän kuin ehkä koskaan.

Rekrytointi on aina paljon enemmän kuin yhden avoimen paikan täyttämistä. Se on päätös tulevaisuudesta. Kun yritys palkkaa uuden ihmisen, se tekee samalla oletuksen siitä, että liiketoiminta pysyy vakaana, asiakkuudet jatkuvat ja töitä riittää myös myöhemmin. Aiemmin nämä oletukset olivat monella toimialalla suhteellisen ennustettavia, mutta tällä hetkellä näkyvyys tulevaan on poikkeuksellisen sumuinen ja epävarma.

Monet yritykset elävät tilanteessa, jossa asiakkaiden päätöksenteko on hidastunut, investointeja siirretään eteenpäin ja projektien aloitukset venyvät. Vaikka tarve uudelle osaajalle olisi olemassa juuri nyt, harva pystyy täysin varmasti sanomaan, miltä markkina näyttää muutaman kuukauden saatika vuoden päästä. Siksi rekrytoinneista on tullut psykologisesti paljon raskaampia päätöksiä kuin ennen.

Usein puhutaan siitä, että yritykset ovat tällä hetkellä varovaisia rekrytoimaan. Todellisuudessa kyse ei yleensä ole haluttomuudesta kasvaa. Kyse on riskistä ja ajoituksesta. Moni yritys on viime vuosina kokenut tilanteita, joissa kasvua ennustettiin vahvasti, rekrytointeja tehtiin nopeasti ja markkina muuttui yllättävän lyhyessä ajassa. Nämä kokemukset näkyvät edelleen johtoryhmien päätöksenteossa.

Nyt rekrytointeja analysoidaan tarkemmin kuin pitkään aikaan. Prosesseihin lisätään kierroksia, päätöksiä vertaillaan pidempään ja rekrytointeja siirretään “vielä vähän eteenpäin”, jotta tulevaisuudesta saataisiin lisää varmuutta. Ongelmana on kuitenkin se, että täydellistä varmuutta ei koskaan tule.

Samaan aikaan työmarkkinassa elää toinen todellisuus. Parhaat osaajat eivät jää odottamaan loputtomasti. Pitkittynyt rekrytointiprosessi tai epäselvä päätöksenteko ei näyttäydy kandidaateille markkinatilanteena, vaan helposti epävarmuutena tai hitaana johtamisena. Erityisesti kokeneilla osaajilla vaihtoehtoja on edelleen paljon, vaikka markkina on muuttunut.

Tästä syntyy ristiriita, jonka kanssa moni yritys tällä hetkellä kamppailee. Rekrytointeja ei voida tehdä nopeasti, mutta samaan aikaan hitaus heikentää mahdollisuuksia saada parhaat ihmiset omaan tiimiin.

Epävarmuus näkyy myös työnhakijoissa. Vielä muutama vuosi sitten moni vaihtoi työpaikkaa rohkeasti paremman palkan, mielenkiintoisemman roolin tai uuden mahdollisuuden vuoksi. Nyt yhä useampi pohtii ennen kaikkea turvallisuutta. Työnantajan vakautta arvioidaan tarkemmin kuin aiemmin ja ihmiset miettivät aidosti, kuinka pitkäjänteiseltä yrityksen tulevaisuus näyttää.

Työelämässä onkin tapahtunut selkeä muutos. Kasvun optimoinnista on hetkellisesti siirrytty riskien minimointiin. Juuri nyt onnistunut rekrytointi ei tarkoita vain oikean osaajan löytämistä vaan myös kykyä tehdä päätöksiä epävarmuuden keskellä, arvioida liiketoimintaa realistisesti ja viestiä avoimesti myös silloin, kun kaikkeen ei ole varmoja vastauksia.

Yritykset, jotka onnistuvat yhdistämään harkinnan ja päätöksentekokyvyn, ovat vahvimmilla myös tulevaisuudessa. Epävarmuus ei enää ole hetkellinen poikkeus työelämässä vaan se on uusi normaali.