Kahvitaukojen paluu. Miksi spontaani juttelu on tärkeämpää kuin yksikään workshop?

Työelämässä puhutaan paljon palautumisesta, työhyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä. Mutta ehkä kaikkein yksinkertaisin, ja usein unohdettu, keino parantaa niitä kaikkia on yhä sama kuin ennenkin: kahvitauko.

Tauko, joka on enemmän kuin tauko

Kahvitauko ei ole vain hetki kupin äärellä. Se on oikeastaan pieni rituaali, joka rytmittää päivää ja luo mahdollisuuden pysähtyä, ei vain hengähtämään, vaan myös kohtaamaan.
Nuo muutamat minuutit voivat tuoda enemmän energiaa kuin mikään mindfulness-sovellus; nauru kollegan kanssa, yhteinen huokaus kiireen keskellä tai kevyt keskustelu jostain aivan muusta kuin töistä.

Teams-kahvi ei ihan korvaa taukotilan tunnelmaa

Etä- ja hybridityö ovat muuttaneet työn arkea, ja kahvitauot ovat monella jääneet vähemmälle. Se, mikä ennen tapahtui spontaanisti käytävällä, pitää nyt sopia kalenteriin. Silti juuri nämä pienet hetket rakentavat suuresti luottamusta, avoimuutta ja yhteisöllisyyttä.

Eri tutkimukset (mm. Harvardin Amy Edmondson 1999; Google Project Aristotle 2015; TTL 2021) ovat osoittaneet, että epämuodollinen vuorovaikutus, kuten kahvitauot ja arjen jutustelu, vahvistavat tiimin luottamusta ja psykologista turvallisuutta, eli juuri niitä tekijöitä, joista syntyy toimiva ja hyvinvoiva tiimi. Yhteenvetona tutkimuksista voisi todeta, että:

spontaani, epämuodollinen vuorovaikutus = luottamuksen ja turvallisuuden kasvualusta.

Se ei ole siis pelkkää “hyvää fiilistä”, vaan tutkittua ihmisten välistä dynamiikkaa, joka tukee tiimien oppimista ja hyvinvointia.

Miksi HR:n kannattaa puhua kahvitauoista?

HR:n näkökulmasta kahvitauot ovat pieni, mutta tehokas hyvinvointiteko. Ne voivat olla:

• luonteva paikka palautua ja purkaa stressiä
  

• tilaisuus vertaistuelle ja oivalluksille, joita ei synny kokouksissa
  

• kulttuurin vahvistaja, joka ylläpitää yhteishenkeä myös kiireisinä aikoina
  

Joskus parhaat ideat ja ratkaisut syntyvät juuri silloin, kun kukaan ei yritä “ratkaista” mitään!

Yhteisöllisyys rakentuu arjen pienten hetkien varaan

Yhteisöllisyys ei synny juhlapuheissa, vaan arjen tilanteissa – niissä hetkissä, kun joku kysyy aidosti “mitä kuuluu?”, kun nauretaan samalle asialle tai kun jaetaan turhautuminen turvallisessa seurassa.
Juuri tällaiset pienet, toistuvat kohtaamiset luovat sen verkon, joka kannattelee työyhteisöä silloinkin, kun on kiire, epävarmuutta tai muutosta ilmassa. Kahvitauko toimii usein juuri tällaisena hetkenä; pienenä yhteisöllisyyden ankkurina, joka muistuttaa, että olemme samassa veneessä.

Kokeile kahvitaukohaastetta

Mitä jos tällä viikolla jokainen meistä pitäisi yhden “aidon kahvitauon”?
Sellaisen, jossa puhelin jää pöydälle, sähköposti ei vilku, ja keskustelu voi poukkoilla ihan mihin tahansa. Kymmenen minuuttia riittää. Siinä ajassa voi syntyä yksi oivallus, yksi nauru ja ehkä uusi side kollegaan. Ja se on ehkä enemmän kuin yksikään workshop voi luvata!

Pieni teko, suuri vaikutus

Kutsutaan siis takaisin kahvitaukojen aika (ja taika). Ei siksi, että se olisi tuottavuustemppu, vaan siksi, että se muistuttaa meitä siitä, että työelämä on yhteistä elämää.
Ehkä juuri tänään kannattaa pyytää kollega mukaan: “Lähdetkö kahville?”