Empatia johtamisessa: taito vai temperamentti?

"Sun pitää johtajana olla empaattinen!"
"Näytä vähän tunnetta, mutta älä liikaa!"
"Kuuntele, mutta älä hajoa muiden ongelmiin!"

Empatialle on ladottu työelämässä hurja määrä odotuksia. On kuin johtajalta vaadittaisiin samanaikaisesti terapeuttia, strategia ja ihmistuntijaa – ja mielellään vielä ilman hikeä tai tunnetta.

Mutta pysähdytäänpä hetkeksi ja kysytään ihan suoraan: Onko empatia synnynnäinen lahja vai taito, jota voi harjoitella ilman kristallipalloa ja joogahousuja?

Empatialla on joskus vähän mystinen maine. Ikään kuin se olisi jotain, mitä vain tietyt ”tunnetaitoninjat” osaavat käyttää – ja muut katsovat kateellisina vierestä.

Totuus on, että empatia on ihan tavallinen ihmistaito. Ei mikään enkelipöly, vaan kyky huomata, että toisella ihmisellä on oma maailmansa, ja siihen maailmaan voi kurkistaa ilman että eksyy. Ja kyllä – osa meistä syntyy vähän herkemmillä antenneilla. Mutta tiedätkö mitä? Antenneja voi virittää.

Jos työpaikalla käy ihmisiä eikä robotteja, niin siellä käy myös tunteet. Ilo, turhautuminen, epävarmuus, innostus, mokaamisen pelko, ylpeyden hetket – kaikki ne elävät työelämässä.

Kun johtaja uskaltaa sanoa:

“Hei, musta tuntuu että tämä tilanne voi olla sulle raskas – haluatko kertoa enemmän?”, hän ei menetä auktoriteettiaan, vaan rakentaa luottamusta tiili kerrallaan.

Empatia ei tarkoita sitä, että kaikista vaikeista asioista tehdään pehmennetty versio. Se tarkoittaa, että vaikeatkin asiat voi sanoa niin, että toinen jää pystyyn.

Jos et koe itseäsi luonnonlahjakkuudeksi tunteiden lukemisessa, ei hätää. Empatiaa voi harjoitella, ihan oikeasti. Tässä muutama arjen superliike:

• Kuuntele niin, ettet suunnittele seuraavaa vastaustasi samalla.
  (Siis oikeasti kuuntele – ei "mä kuuntelen kyllä, mutta...")
  
  

• Kysy miltä toisesta tuntuu, älä vain mitä hän ajattelee.
  Jos tämä tuntuu liian pehmeältä, voit lisätä siihen ripauksen ironiaa. Se toimii silti.
  
  

• Tunnista omat tunteesi.
  Johtaja, joka ei tiedosta olevansa kireä, vetää helposti tiiminsä piiloon ilman, että itse tajuaa, miksi kukaan ei enää puhu palaverissa muuta kuin säästä.
  
  

Jos olet faktaihminen, niin kognitiivinen empatia on sun juttu. Se tarkoittaa, että pystyt ymmärtämään toisen näkökulman ja rakentamaan järkeviä ratkaisuja sen päälle. Kaikki eivät purskahtele tunteisiin, eikä tarvitsekaan.

Empatia ei ole tunneherkkyyden kilpailu, vaan halua ymmärtää toista – tavalla, joka sopii sinulle.

Inhimillinen johtaja ei ole heikko, vaan vahva juuri siksi että uskaltaa olla ihminen. Lopulta empatia ei ole temperamenttikysymys, vaan valinta. Valinta pysähtyä, nähdä ihminen ja olla läsnä myös silloin kun olisi kiire tai epämukavaa.

Ja ehkä kaikkein tärkein kysymys, jonka johtaja voi itseltään kysyä on tämä:

"Tiedänkö minä, miltä minun tiimiläisistäni tuntuu? Vai oletanko, että he tietävät, mitä minä ajattelen?"

Inhimillinen johtaminen ei ole hierarkiaa – se on yhteyttä ja empatia on siihen paras silta, mitä voit rakentaa.